Olen viettänyt viime viikkoina monta iltaa vaalikoneiden parissa niin kuin kanssaehdokkaatkin. Useammassa vaalikoneessa on esillä väittämä koskien valtiolta kunnille siirtyneitä työllisyyspalveluita. Esimerkiksi Ilta-Sanomat muotoilee väitteen näin: ”Työvoimapalveluiden siirto TE-keskuksilta kunnille parantaa kotikuntani elinvoimaa.” Tässä väittämässä on mukavan positiivinen olettamus ja se avaa mahdollisuuksien näkökulmaa.

Järvenpäässä alkuvuoden tilastoissa työttömyysaste on noussut 12,1 prosenttiin. Koko Uudellamaalla erityisesti alle 25-vuotiaiden työttömyysaste on noussut.

Terveyskeskuslääkärinä kohtaan viikoittain työttömiä henkilöitä, joiden työ- ja toimintakykyä arvioimme. Teen myös yli 12 kuukautta työttömänä olleiden terveystarkastuksia, joissa otetaan kantaa työkykyyn ja kuntoutustarpeeseen. Näen terveyskeskuksessa usein nuoria aikuisia, joilla ei ole lainkaan ammatillista tutkintoa, vaan aloitetut opinnot ovat jääneet kesken ja työhistoriaa on kertynyt niukasti.

Nuorten syrjäytymisen merkittäviä riskitekijöitä ovat matala koulutus, pitkäaikainen työttömyys, toimeentulo-ongelmat sekä päihde- ja mielenterveysongelmat. Vuonna 2022 nuoria, jotka eivät olleet koulutuksessa, työssä tai asevelvollisuutta suorittamassa oli 9,1 prosenttia 15–29-vuotiaista nuorista. Tiedetään, että mielenterveyshäiriöistä erityisesti psykoosisairaudet ja autismikirjon häiriö nostavat riskiä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäämiseen. Usein mukana voi olla myös ylisukupolvista huono-osaisuutta.

Olen terveyskeskuslääkärin tuolilla usein kaivannut työllisyyspalveluihin lisää yksilöllisyyttä ja moniammatillista vuoropuhelua. Usein vastaanotolla todetaan, että opiskelu- tai työpolkuun vaikuttaa jokin terveydellinen syy, mutta se ei estä polun etenemistä. Monella voi olla toimiva hoito tai kuntoutus käynnissä. Moni myös haluaa päästä takaisin työelämään tai opiskelemaan, mutta kaipaa enemmän joustoa tai yksilöllisyyttä paluuta tukemaan.

Välillä kouluttautumisen tai työllistymisen haasteena on yleinen elämän epävakaus tai säännöllisen rytmin puuttuminen. Koulupoissaolot voivat alkaa jo peruskoulun aikana. Niiden myötä kotoa lähteminen ja aikataulujen pitäminen sekä oppilaitoksen rytmiin asettuminen on vaikeaa. Arjen kapeutuminen kotiympäristöön usein rajoittaa myös tunnetta jaksamisesta, pystymisestä ja osaamisesta. Jos nuorella ihmisellä on jo muutama aloitettu opiskelujakso jäänyt kesken, ei riitä, että suunnitellaan seuraavan ammattiopintolinjan aloitusta ensi syksynä. Syrjäytymisriskin ehkäisemiseksi pitää tehdä hyvät suunnitelmat arjen aktiivisuutta ja opiskelumotivaatiota ylläpitämään.

Lapset ja nuoret tarvitsevat jatkuvasti myönteistä kokemusta oppimisesta, kouluttautumisesta ja työllistymispolulle suuntaamisesta. Uraohjaus- ja työllisyyspalveluissa myönteiset palvelukokemukset vahvistavat nuoren itseluottamusta, turvallisuuden tunnetta ja uskoa itsenäiseen selviytymiseen opinnoissa, työssä ja elämässä. Parantamalla palvelujen saavutettavuutta, nuorten toimijuutta, luottamuksellisen suhteen rakentumista ja tuen oikea-aikaisuutta voidaan ehkäistä syrjään jäämisen kokemuksia.

Koen työllisyyspalveluiden siirtymisen kuntien tehtäväksi olevan merkittävä käännepiste, jossa opiskelun ja työllistymisen merkitys yksilölle ja yhteiskunnalle pitäisi tehdä näkyvämmäksi. Työn tekeminen, aikaan saaminen, muiden ihmisten tapaaminen, yhteisöön kuuluminen, uuden oppiminen, työtehtävässä onnistuminen, töistä kiinnostuminen ja innostuminen, säännöllinen päivärytmi ja sopiva kuormitus sekä väsyminen tekevät ihmiselle hyvää.

Työ- ja elinkeinoministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ovat asettaneet kansallisen Työelämän kehittämisstrategia -hankkeen, jonka tavoitteena on työn tuottavuuden kasvu ja työhyvinvoinnin parantaminen. Hankkeen on suunniteltu jatkuvan vuoteen 2035 asti. Hankkeessa on tarkoitus pureutua vahvasti myös nuorten näkökulmaan.

Marraskuussa 2024 järjestettiin Työelämäfoorumi, jonka työpajoissa pohdittiin nuorten sujuvampia työelämäpalveluita. Yhteenveto laadittiin otsikolla ”Nuoret ja työelämä: 12 ehdotusta työelämästrategiaan.” Siinä korostetaan perehdyttämistä, inhimillistä johtamista, työelämätaitoihin mentorointia, turvallisten virheitä sallivien työtilojen luomista ja hyvän työelämäkokemuksen saamista. Yhteenvedossa suositetaan myös erilaisia matalan kynnyksen työmahdollisuuksia, työelämätutustumista ja -kohtaamisia jo peruskoulun aikana. Lisäksi pohditaan keinoja luoda yhä monipuolisempia kannustimia työnantajille palkata nuoria monimuotoisista taustoista.  

Näen nyt kunnilla mahdollisuuden kehittää aivan uusia keinoja saada työttömiä töihin ja välttää syrjäytymiskehitystä. Tarvitaan vahvempaa ja nuoren polkua seuraavaa tukea, jos opinnot keskeytyvät. Tarvitaan joustavampia keinoja päästä kokeilemaan käytännössä eri alojen työskentelyä, jotta sopiva opiskeluala löytyy. Tarvitaan monipuolisempaa ja nousujohteisesti kuormittavaa kuntouttavaa työtoimintaa. Tarvitaan joustavammin räätälöitäviä työaikoja ja -tehtäviä osatyökykyisille. Tarvitaan vahvempaa perehdytystä ja tukea monen työtehtävän alkuun. Tarvitaan työssä oppimista niille, joilla opiskelu ei onnistu. Tarvitaan ihmisten mukana pitämistä, osallisina ja aktiivisina toimijoina.

Lähteet:

• Työllisyyskatsaus. Uudenmaan ELY-keskus.
• Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. THL.
• Koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveys- ja päihdehoito. Suosituksia perusterveydenhuollon toimijoille. THL.
• Kansallinen työelämän kehittämisstrategia – kohti vuoden 2035 työelämää. Työ- ja elinkeinoministeriö.
• Nuoret ja työelämä: 12 ehdotusta työelämästrategiaan. Työterveyslaitos.