On yleisesti tiedossa, että monimuotoisessa luonnossa liikkuminen vähentää ihmisen stressiä, parantaa immuunipuolustusta ja tukee mielenterveyttä. Moni ei ehkä arjessa kuitenkaan tiedosta, miten tärkeää monipuolinen luonto on lääkeaineiden kehitykselle.

Yksi ihmiskunnan historian ensimmäisistä lääkeaineista on morfiini. Sen eristi oopiumunikosta vuonna 1804 apteekkari Friedrich Sertürner. Penisilliini puolestaan löydettiin vahingossa vuonna 1928, kun Alexander Flemingin bakteerikasvatusalustalta löytyi homesieni, jonka ympäriltä kaikki bakteerit olivat kuolleet.

Kaikista tällä hetkellä myynnissä olevista länsimaisen lääketieteen reseptilääkkeistä noin neljännes perustuu luonnosta saataviin yhdisteisiin ja noin puolella kaikista lääkeaineista on biogeneettinen alkuperä. Luonto on siis länsimaiselle lääketieteelle melkoinen lääkekaappi ja aarreaitta.

Luonnon lääke- ja rohdoskasveja on globaalisti ylikerätty ja keräämiselle on pyritty laatimaan kansainvälisesti kestävän kehityksen strategioita. Samaan aikaan erityisen kasvirikkaiden sademetsien ala maapallolla koko ajan pienenee ja ihmisen vaikutuksesta luonto köyhtyy monilla eri mekanismeilla.

Maapallolta häviää koko ajan sellaisia kasvilajeja, joista voitaisiin saada eristettyä merkittäviä lääkeaineita. Maailman arviolta 380 000 kasvilajista alle kymmenen prosenttia on tutkittu kemialliselta koostumukseltaan. Tutkituista lajeista vain parin prosentin biologiset vaikutukset tunnetaan.

Viime vuosina erityisesti mikrobilääkeresistenssin lisääntyminen on nostanut esiin keskustelua. Tavallisiinkaan bakteeritauteihin tehoavia antibiootteja ei riitä loputtomiin, jos vastustuskykyisten mikrobien määrä nousee tätä tahtia. Uusia lääkeaineita kehitetään kiivaasti ja luonnolla on edelleen iso osa ideoinnissa. Jopa 60-80 % uusista antibiooteista ja syöpälääkkeistä pohjautuu luonnon aineisiin.

Norjalainen biologi Anne Sverdrup-Thygeson tuo mielenkiintoisessa teoksessaan Luonnon varassa esiin kiehtovia tietoja luonnon monimuotoisuuden merkityksestä lääkekehitykselle. Marjakuusesta tehdään yleistä syöpälääkettä paklitakselia. Käyttö alkoi 1960-luvulla, kun amerikkalainen syöpäsäätiö National Cancer Institute päätti yhdessä Yhdysvaltain maatalousministeriön kanssa ryhtyä etsimään syöpälääkkeitä luonnosta. Projektin aikana tutkittiin yli 30 000 kasvilajia. Paklitakseli löydettiin jo v. 1962, mutta se hyväksyttiin käyttöön munasarja- ja rintasyövän hoidossa vasta 1990-luvulla. Se on toistaiseksi maailman taloudellisesti tuottavin syöpälääke. Nyt ongelmana ovat marjakuusien valtavat hakkuut, yksi paklitakselikilo vaatii 3000 marjakuusipuun kuoret.

On varsin todennäköistä, että luonnosta löytyy vielä paljon merkittäviä lääkeaineiden lähteitä. Monimuotoisuuden suojelu ja luonnon köyhtymisen ehkäisy on globaalin yhteisön tehtävä.

Myös meidän jokaisen Järvenpäässä asuvan arkiympäristö ja luontoaltistuksen määrä vaikuttaa terveyteemme. Tämä on jo todistettu immuunipuolustuksen toiminnan osalta, mutta varmasti on myös vaikutuksia, joita emme vielä tunne.

Monimuotoisuuden merkitystä ei voi liikaa korostaa ja ilahduttavasti myös Järvenpään tuoreessa Resurssiviisauden seurantaraportissa monimuotoisuuden merkitystä korostetaan. Suunnitelmana on kartoittaa luontotilannetta ja arvioida tarkemmin viheralueiden riittävyyttä. Haluan olla osaltani päätöksenteossa mukana tuomassa näkökulmia terveyden edistämiseen monimuotoisuutta lisäämällä.

• Suomen luonnonsuojeluliitto
• Jarmo Wallenius: Luonto on osoittautunut taitavaksi lääkekemistiksi (TS 12.2.2008)
• Marko Leppänen: Luonto lääkitsee (Yliopistolehti 15.5.2015)
• THL: Antibioottiresistenssi
• Anne Sverdrup-Thygeson: Luonnon varassa (Bazar 2022)
• Järvenpään kaupunki: Resurssiviisauden seurantaraportti 2024