Valtion nuorisoneuvoston ja Nuorisotutkimusverkoston julkaisema Nuorisobarometri 2025 julkaistiin maaliskuussa ja se herätti kiitettävän paljon huomiota. Tällä kertaa barometrin teemana ovat nuorten kokemat paineet. Otsikoihin levisi tulos siitä, että nuorten tulevaisuususko on selvästi laskenut. Nuoret tarvitsevat tässä ajassa meiltä aikuisilta toivoa.

Tulevaisuususkon romahtaminen on yhteydessä kokemukseen siitä, että yhteiskunnan ja oman elämän tulevaisuus näyttää synkältä tai toivottomalta. Näitä ajatuksia on järjellä helppo ymmärtää, kun seuraa uutisia Suomesta ja maailmalta.

Yksi maailman vaikutusvaltaisimmista johtajista raivoaa sosiaalisessa mediassa tuhoavansa kokonaisen sivilisaation seuraavana yönä ja koko maailma seuraa varpaillaan. Sotiminen lisääntyy eri alueilla ja näemme sen kaiken reaaliajassa ja aiempaa intensiivisemmin perinteisen ja sosiaalisen median välityksellä. Elämme myös aikaa, jossa nuorten sukupolvi muutama sodaton sukupolvi takanaan joutuu valmistautumaan maanpuolustamiseen todella lähelle tulevat uhkakuvat mielessään.

Samaan aikaan epävarmuus opiskelemaan ja työelämään pääsystä lisääntyy koko ajan. Opiskelijoiden toimeentuloa on heikennetty ja monenlaiset paineet siirtyä nopeammin työelämään lisääntyvät. Nuorten työuupumus on lisääntynyt ja mielenterveyspalveluita kehitetään yhä digitaalisemmiksi. Hyvinvointialueiden leikkaukset näkyvät myös mielenterveyspalveluiden saatavuudessa.

Pidän toivon kokemusta vahvasti henkilökohtaisena, meille toivoa antavat eri asiat. Tutkimustiedon valossa yhteisiä toivon synnyttäjiä ovat selkeät tavoitteet ja niiden eteen toimiminen, tärkeät ihmissuhteet, merkityksellisyyden kokemus, positiiviset odotukset, onnistumisen kokemukset sekä esikuvien löytäminen. 

Voin itsekin yhdistää oman toivoni näihin. Kaikista eniten minulle toivoa tuo tunne siitä, että yhteiskunnassa tärkeäksi kokemani asiat menevät eteenpäin. Esimerkiksi lääketieteen sisällä monet hoidot menevät eteenpäin ja samalla turhia hoitoja tunnistetaan entistä paremmin. Terveydenhuollon koulutuksessa pidetään yhä tärkeämpänä psykologisesti turvallista oppimisympäristöä. Sen tiedetään myös lisäävän potilasturvallisuutta. Omassa elämässäni saan toivoa siitä, kun näen miten nykyisessä koulumaailmassa opetetaan matematiikkaa ja suomen kieltä paljon aiempaa luovemmin ja ajattelukykyä kehittäen. Jo varhaiskasvatuksessa puhutaan tunnetaidoista, mielenterveystaidoista ja luonnon suojelemisesta. Merkityksellisyyttä koen usein saadessani olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja oppiessani uutta. Läheisten kanssa oleminen ja yhdessä tekeminen tuo valtavasti iloa ja inspiraatiota.

Kun Yhdysvaltalaiset astronautit tekivät viime viikolla historiallisen kuuta kiertäneen avaruuslennon, saimme sosiaalisen median kautta reaaliaikaista kuvaa lennosta ja astronauttien tunnelmista. He sanoittivat hyvin sitä, miten kauniilta maailma etäältä näyttää. Tästä avaruuslennosta oli helppo kokea lapsekasta iloa. Ihminen kykenee vahvalla ryhmätyöllä ihmeellisiin asioihin ja silloin yhä keskeisempänä näyttäytyy maapallon pitäminen elinkelpoisena ja hyvänä turvasatamana tulevaisuuden avaruuslennoille. 

Jokainen meistä aikuisista voi tuoda toivoa nuorille monilla tavoilla. Esimerkiksi me kuntapäättäjät voimme pitää nuoret aktiivisesti mukana päätöksenteossa, kuunnella heidän ajatuksiaan ja mielipiteitään ja tehdä nuorten hyvinvointia edistäviä päätöksiä. Nuorisolääketieteen opintoni ovat vahvistaneet ajatusta siitä, että nuoruusikäiset ovat ehkä vähän unohdetusti aivan erityislaatuinen ikäryhmä. Nuoruutta pitää suojella ja vaalia, nuorten aivojen pitää saada loikoilla, levätä, innostua, haaveilla ja tylsistyä. Nuorille pitää antaa kasvurauhaa ja tilaa löytää omaa itseä ja inspiroivia asioita. Jokainen nuori tarvitsee aikuisia, jotka kuuntelevat, kannustavat, kehuvat ja kiittävät.

Valtakunnan tasolla toivoisin tehtävän politiikkaa, joka tukee nuoruusikäisten hyvinvointia. Perheiden hyvinvointiin, koulujen kohtuullisiin ryhmäkokoihin, oppimisen tuen resursseihin, lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin, nuorten työllistymiseen ja lastensuojeluun liittyvät päätökset ovat nuoruuden suojelua ja luovat toivoa.

Saimme hyvinvointilautakunnassa koosteen nuorisopalveluiden käyttäjille suunnatusta kyselystä, jossa selvitettiin nuorten ajatuksia nuorisopalveluiden ja nuorisotilan tärkeimmistä puolista. Oli hienoa nähdä, että monille nuorille nuorisotilan tärkein kokemus on muiden nuorten ja ohjaajien kohtaaminen. Nuoret tarvitsevat ja ansaitsevat monipuolisen some- ja digimaailman rinnalle runsaasti live-kohtaamisia ja kiireetöntä yhdessäoloa. Toivoa syntyy, kun elämä tuottaa positiivisia kokemuksia ja kohtaamisia.